Pahoitteluni, etten ole saanut aikaiseksi päivitellä tänne. Joskus on vaan aikoja, jolloin ei millään saa blogia avatuksi ja kirjoittaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja tahmealta. Nyt tuli kuitenkin vihdoin sellainen hetki aamuvuoron jälkeen, ettei ole paljon muuta kuin aikaa. Olisihan tuolla toki tiskit odottomassa tiskaajaansa ynnä muuta keskeneräistä puhdetta, mutta niihin ei huvita tarttua kyllä yhtään.
Onhan tuosta jo aikaa, mutta haluan kuitenkin vähän käydä läpi, miten se puolimaraton nyt sitten menikään. Aluksihan en asettanut itselleni mitään aikatavoitetta, mutta pikku hiljaa alkoi kilpailunälkä kasvaa ja jotenkin kympin aikaani peilatin kehitin tavoitteeksi alittaa ainakin kahden ja puolen tunnin rajan. Valitettavasti olin tapahtumassa ihan yksin ilman kannustusjoukkoja tai juoksukaveria ja siksipä tunnelma ei juuri noussut hirveää jännitystä lukuun ottamatta. Sää oli kuitenkin mitä mainioin; pilvistä, välillä tihkutti, mutta t-paidalla tarkeni oikein hyvin.
Jättäydyin jonnekin porukan puoliväliin ennen lähtöviivaa, mutta silti lähdössä vauhti yllätti. Olin ladannut i-podiin rauhallisempaa musiikkia alkuun, mutten siltikään osannut himmailla vaan piti mennä muiden mukana itselleni liian kovaa vauhtia heti alkuun. Mielestäni menin kovaa, mutta silti porukka ohitteli koko ajan oikealta ja vasemmalta. Viiden kilsan kohdilla sain itse alkaa ohitella, joten kaipa joku muukin oli aloittanut vähän turhan kovaa. Muuten matkan aikana vauhti oli kohdillaan ja rytmi pysyi koko ajan hyvänä ja ohittelin tasaisesti aina pari ihmistä kerrallaan silloin tällöin. Juoksu ei kuitenkaan jotenkin tuntunut kovin mukavalta oikein missään vaiheessa. Kai se sitten johtui vauhdista; kilpailuvauhti, eikä perus rauhallinen jolkottelu, jota olen tottunut harrastamaan. Kun reitti tuli takaisin kaupunkiin, satama-alueelle, ajattelin, että nyt kun ollaan jo keskustan puolella voinkin alkaa vetää asteen kovempaa. Viimeiset pari kolme kilsaa juoksinkin aika hurjaa vauhtia. Taisi olla viimeinen kilometri jotain 4,55 min.
Olihan se hieno tunne ylittää maaliviiva, kun oli saavuttanut jotakin itselle tärkeää. Kyyneleet tuli silmiin ja leuka vähän väpätti, kun kai siinä jokin jännitys/stressi/mikälie laukeaa kovan suorituksen jälkeen. Vähän kyllä nauratti siinä, että tarvi nyt itkemään sentään ruveta, hahah :D Niin, lopullinen aika oli siis 2h 18 min!!! Juu, eihän tuolla minnekään kärkeen päästä, mutta ensimmäiseksi puolikkaaksi minusta ihan hyvin, varsinkin kun harjoittelu oli mitä oli. Tästä on hyvä sitten lähteä parantamaan! :)
Pari viikkoa ennen puolikasta en "ehtinyt" salille, viikkoa ennen en enää uskaltanut riskeerata mun jaksamista ja nyt yhtäkkiä tajusin, etten ole yli kuukauteen käynyt jumpissa!!! Onneksi olen sentään juossut, niin jossain kuosissa ollaan ja aerobinen kunto voi hyvin. Edellispäivän power pitkän tauon jälkeen viimeistään näytti, miten äkkiä lihaskunto katoaa. Koko tunti oli yhtä tuskaa. Mikään sarja ei tuntunut edes jossain määrin hyvältä. Askelkyykytkin, ja tavalliset kyykyt jotka aina oon tehnyt ihan täysillä jäi nyt vähän niinkuin puoliväliin ja silti tänään oon ollut ihan totaalisen kipeenä joka puolelta ja hyvä kun pääsen istumaan! Voi surku! :( Mahdollisesti huomenna ja ylihuomenna menen vielä salille ja sitten pistän salin kuukaudeksi tauolle, kun mulla alkaa loma ja tuun reissamaan siellä täällä enkä kuitenkaan ehdi salille, niin turha pistää rahaa hukkaan. Se vaan, että pitäis sitä lihaskuntoa silti pitää jotenkin yllä...
Huhhuh, hirvee maratonpostaus! Lähden nyt lenkille tästä häiritsemästä ;) Heippa!
