Pakkovaihtelua

Nyt on aika iso harmitus päällänsä :( En tiedä, mitä tuli tehtyä väärin tuossa viime viikon urheiluissa, mutta niistä seurauksena on oikea etureisi ollut aika tosi kipeä ja vähän tuntuu myös sääressä. En ole siis päässyt käymään ollenkaan juoksemassa, vaikka mieli tekisi. Parilla kävelylenkillä kävin ja oikeastaan niilläkin kipu tuntui, ainakin loppumatkasta. Eilen, luonteeni vastaisesti, olinkin pyörälenkillä Hirvensalossa. Pakko oli harrastaa vähän pehmeämpää liikuntaa. Kotiin nyt ei millään voinut jäädä. Ja ihan tehokkaalta tuokin tuntui, vaikka mulla on aina ollut joku ihme ajatus, ettei pyöräily rasita. Kyllä kymmenen kilsan jälkeen alkoi jo väsymys tuntua, eikä sitä helpottanut se, että alkoi sataa kissoja ja koiria kaatamalla suoraan niskaan. Hetkestä teki vielä hauskemman se, etten ollut yhtään varma olenko polkemassa kotiin päin vai yhä vain kauemmas kotoa, hahah... Mun suuntavaisto on ihan olematon, mutta tällä kertaa (onneksi!) poljin sattumalta ison ympyrän ja saavuin takaisin tuloreitille.

Pakollinen pysähdys bussipysäkillä, kun satoi niin paljon että sattui.

Ah, Suomen kesä :)

Painokin hilautunut 58-alkuisiin lukemiin, tosin todistettavasti käy vielä 59:ssäkin välillä. Toivottavasti kaikki ei ole menettämääni lihasmassaa... 

Voi kun toi jalka nyt lakkais oireilemasta, kun ois hirvee into juosta ja mietin jo osallistumista syyskuun Ruisrääkkiin puolikkaalle tai ensi vuoden kesäkuun Tukholman maratonille (!!!!????).

Puolikkaan jälkeisissä tunnelmissa

Pahoitteluni, etten ole saanut aikaiseksi päivitellä tänne. Joskus on vaan aikoja, jolloin ei millään saa blogia avatuksi ja kirjoittaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja tahmealta. Nyt tuli kuitenkin vihdoin sellainen hetki aamuvuoron jälkeen, ettei ole paljon muuta kuin aikaa. Olisihan tuolla toki tiskit odottomassa tiskaajaansa ynnä muuta keskeneräistä puhdetta, mutta niihin ei huvita tarttua kyllä yhtään.

Onhan tuosta jo aikaa, mutta haluan kuitenkin vähän käydä läpi, miten se puolimaraton nyt sitten menikään. Aluksihan en asettanut itselleni mitään aikatavoitetta, mutta pikku hiljaa alkoi kilpailunälkä kasvaa ja jotenkin kympin aikaani peilatin kehitin tavoitteeksi alittaa ainakin kahden ja puolen tunnin rajan. Valitettavasti olin tapahtumassa ihan yksin ilman kannustusjoukkoja tai juoksukaveria ja siksipä tunnelma ei juuri noussut hirveää jännitystä lukuun ottamatta. Sää oli kuitenkin mitä mainioin; pilvistä, välillä tihkutti, mutta t-paidalla tarkeni oikein hyvin. 

Jättäydyin jonnekin porukan puoliväliin ennen lähtöviivaa, mutta silti lähdössä vauhti yllätti. Olin ladannut i-podiin rauhallisempaa musiikkia alkuun, mutten siltikään osannut himmailla vaan piti mennä muiden mukana itselleni liian kovaa vauhtia heti alkuun. Mielestäni menin kovaa, mutta silti porukka ohitteli koko ajan oikealta ja vasemmalta. Viiden kilsan kohdilla sain itse alkaa ohitella, joten kaipa joku muukin oli aloittanut vähän turhan kovaa. Muuten matkan aikana vauhti oli kohdillaan ja rytmi pysyi koko ajan hyvänä ja ohittelin tasaisesti aina pari ihmistä kerrallaan silloin tällöin. Juoksu ei kuitenkaan jotenkin tuntunut kovin mukavalta oikein missään vaiheessa. Kai se sitten johtui vauhdista; kilpailuvauhti, eikä perus rauhallinen jolkottelu, jota olen tottunut harrastamaan. Kun reitti tuli takaisin kaupunkiin, satama-alueelle, ajattelin, että nyt kun ollaan jo keskustan puolella voinkin alkaa vetää asteen kovempaa. Viimeiset pari kolme kilsaa juoksinkin aika hurjaa vauhtia. Taisi olla viimeinen kilometri jotain 4,55 min.

Olihan se hieno tunne ylittää maaliviiva, kun oli saavuttanut jotakin itselle tärkeää. Kyyneleet tuli silmiin ja leuka vähän väpätti, kun kai siinä jokin jännitys/stressi/mikälie laukeaa kovan suorituksen jälkeen. Vähän kyllä nauratti siinä, että tarvi nyt itkemään sentään ruveta, hahah :D Niin, lopullinen aika oli siis 2h 18 min!!! Juu, eihän tuolla minnekään kärkeen päästä, mutta ensimmäiseksi puolikkaaksi minusta ihan hyvin, varsinkin kun harjoittelu oli mitä oli. Tästä on hyvä sitten lähteä parantamaan! :)

Pari viikkoa ennen puolikasta en "ehtinyt" salille, viikkoa ennen en enää uskaltanut riskeerata mun jaksamista ja nyt yhtäkkiä tajusin, etten ole yli kuukauteen käynyt jumpissa!!! Onneksi olen sentään juossut, niin jossain kuosissa ollaan ja aerobinen kunto voi hyvin. Edellispäivän power pitkän tauon jälkeen viimeistään näytti, miten äkkiä lihaskunto katoaa. Koko tunti oli yhtä tuskaa. Mikään sarja ei tuntunut edes jossain määrin hyvältä. Askelkyykytkin, ja tavalliset kyykyt jotka aina oon tehnyt ihan täysillä jäi nyt vähän niinkuin puoliväliin ja silti tänään oon ollut ihan totaalisen kipeenä joka puolelta ja hyvä kun pääsen istumaan! Voi surku! :( Mahdollisesti huomenna ja ylihuomenna menen vielä salille ja sitten pistän salin kuukaudeksi tauolle, kun mulla alkaa loma ja tuun reissamaan siellä täällä enkä kuitenkaan ehdi salille, niin turha pistää rahaa hukkaan. Se vaan, että pitäis sitä lihaskuntoa silti pitää jotenkin yllä...

Huhhuh, hirvee maratonpostaus! Lähden nyt lenkille tästä häiritsemästä ;) Heippa!

Pitkälle on jo tultu

Parempi olo kuin pitkään aikaan! :) 

Energiaa löytyi tänään jopa imurointiin ;) Eilen kävin juoksemassa viimeisen lenkin ennen puolikasta ja jännitys sen kun tiivistyy. Tein lyhyen melko kovavauhtisen lenkin, joka oli todella raskas. En ole siis juossut mitään tarpeeksi; en vauhtilenkkejä enkä pitkiä lenkkejä. Pitäisi nyt vaan luottaa kuntoonsa silti. Jaksan kyllä juosta, kunhan maltan mennä tarpeeksi rauhallisesti. Voi vaan olla, että tapahtumatunnelmissa tekee mieli mennä kovempaa... 

Pakko vaan sanoa, että nuo pitkät lenkit tekee ihmeitä kropalle. On yhtäkkiä hirveesti timmimpi olo! On muutenkin mahtava fiilis, kun on innostunut jostain! Maanantain pitkällä lenkillä muistelin opiskelujen alkuvaiheessa juostuja matkoja ja kuinka raskailta ne silloin tuntuivat. Kuinka pitkälle niistä ajoista onkaan tultu ja kuinka kauas pääsee, kun päättää jotain ja treenaa tavoitteellisesti eikä vain junnaa siinä 3-5 kilometrissä. 

Kuukauden päästä olen toivottavasti jossain etelän lämmössä. Olisi kiva, jos vois silloin hillua bikineissä tyytyväisenä itseensä ja saavutuksiinsa.

Viimeinen pitkä

Ma 18/6 : Rintauintitekniikkaa 1h

Ti: Rintauintitekniikkaa 1h

Ke: 35 min juoksua, 260 ckal, sykkeet: max: 158 avg: 137

To: 1h 7 min juoksua, 9,7 km, ~500 ckal

Pe: -
La: 1h kävelyä
Su: -

Juhannus oli kuin mikä tahansa viikonlopun ilta, eli ei tuntunut juhannukselta. Missä olivat koivut, järvi, sauna, mökki, kokko yms.??? Eipä näkynyt. Tästä huolimatta ilta oli oikein mukava. Se vierähti kokonaisuudessaan jokilaivoilla. Viimeiset tunnit tanssittiin Aussie Bar:issa kannen alla, eikä todellakaan oltu yksin; yllättävän moni muukin oli jäänyt kaupunkiin.

Viikonloppuna ei harrastettu liikuntaa, mutta sisko tuli yllärivisiitille sunnuntaina ja käytiin shoppailemassa tyhjässä kauppakeskuksessa. Kerrankin vaatteiden sovittelu ja vaaterekkien välissä seikkailu ei ollut millään lailla tuskaista, kun tilaa hengittää oli niin paljon ja liikkeissä oli hyvä ilmastointi. Ostin yhden mekon ja topin, vaikkei olisikaan ollut varaa, ja lisäksi Craftin pannan Intersportista lauantain juoksua varten :)

hauska kuvakulma :)

Pantaa kävin testailemassa eilen 15 km lenkillä uhmaten kaikkia netin ohjeita siitä, ettei viimeisellä viikolla enää pitäisi juosta pitkää lenkkiä. Hupsista... Ensimmäinen puolikas lenkistä meni muuten kyllä kevyesti, mutta pieni pistos oli jatkuvasti seuranani. Vahva veikkaus olisi, että sen aiheutti puolikas Royal suklaapatukka, jonka vedin tuntia ennen. Silloin kun vielä uskottelin itselleni, ettei tänään tarvitse lenkille lähteä. On ihan jees istua koko päivä. Kaiken kaikkiaan lenkki oli kuitenkin aika ihana :) Menin niin hiljaa kuin pystyin, etten rasittuisi liikaa ja olisin sillä vauhdilla jaksanut vielä monta kilometriä lisää. Tein lenkin - en niinkään fyysisen kunnon vuoksi - vaan psyykkisen. Halusin näyttää itselleni, että jaksan kyllä eikä minulla ole lauantaina mitään hätää. Jännittää vain, että millaista vauhtia uskallan lähteä alussa juoksemaan... Minulla ei pitänyt olla mitään aikatavoitetta, mutta kyllä nyt ainakin alle 2:30 aikaa lähden tavoittelemaan.

Syömiset on olleet viime päivinä jäätelöä, mustikkapiirakkaa, suklaata, karkkia... Joo, oikein terveelliseltä kuulostaa. Olen kuitenkin lähinnä korvannut niillä aterioita, joten paino ei ole noussut. Ei sekään mikään fiksu vaihtoehto ole, mutta tämä nyt vaan on  mennyt näin. No excuses.

Jossittelua

Pieni pää menee ihan sekaisin, kun googlailen täällä kyllästymiseen asti kokemuksia ja vinkkejä harjoittelusta ynnä muusta ennen puolimaratonia. Faktahan nyt vain on se, että huonoa valmistautumista ei saa enää korjattua. Aikaa on enää viikko ja paniikki hiipii takaraivoon. Edellispäivän about 5 kilsan lenkki oli tahmeaakin tahmeampi, mutta onneksi eilen vedetty 10 tuntui jo vähän positiivisemmalta. Pelottavaa vain on se, että se 10kin tuntui todella pitkältä ja viikon päästä näillä harjoitteluilla pitäisi jaksaa vetää toinen samanlainen sen 10n perään... Olisi pitänyt juosta useampi noin 15 km lenkki näinä viimeisiniä viikkoina, vaan mitä tein minä??! - Laiskottelin ja keksin selityksiä ja tekosyitä.

Rahatilanteen vuoksi ruokaan ei pysty nyt panostamaan ja oiskohan se kasvisten ja hedelmien puute kun näkyy suupielten halkeiluna. Ruokavalio on melkein pelkkää pastaa ja rahkaa. Äh, ois jo heinäkuu ja paremmat ajat.

Juhannus on nyt kumminkin täällä. Lupasin kerran cityjussin kokeneena, ettei koskaan enää, mutta niin vaan jään kaupunkiin tänä vuonna taas :D Kesäinen ja eloisa Turku muuttuu lännenfilmien aavekaupungiksi jossa tuuli pyörittää oksapalloja kadulla eikä missään ole ristinsielua. Noh, kyllä me kavereiden kanssa jostain sitä elämää löydetään :) Alkoholilla en aio hirveesti läträtä, kun viikon päästä on jo juoksu edessä.

Tunnelmallista keskikesän juhlaa kaikille!! :)

Kuin kala vedessä

Okei, totta on, että olen taas ollut aikas hiljaa jonkin aikaa ja se yleensä tarkoittaa, että huonosti menee. Noh, ei se ihan vääräkään olettamus ole, sillä viime viikon liikuntasaldoja ei kannata tänne edes kirjata. Siihen kun sisältyi kokonaiset yksi juoksulenkki ja vähän pyöräilyä. Olo on kuitenkin loistava!!! ja liikuntojen sarallakin on tapahtunut kaikenlaista :)

Ensinnäkin, eilen ja tänään olen ollut 1h+1h uimatekniikkatunneilla Samppalinnan maauimalassa. Olen koko pienen ikäni ollut vedessä lähinnä tosi innokas sukeltelija, syystä että minkäänlainen normaali uinti ei oikein ole sujunut. Uinti ei ole ollut kovin kivaa, koska surkean tekniikkani vuoksi en ole pysynyt muiden tahdissa, haukkonut vettä ja väsynyt vaan siinä räpiköidessä. Nyt vihdoin sain asian korjauksen alulleen, kun bongasin netistä tuon aikuisten tekniikkaklinikan ja sain tutustua paremmin rintauinnin saloihin. En vieläkään voi sanoa uivani sujuvasti, helposti tai kauniisti, mutta muutos entiseen on todella huomattava! Nyt pitäisi vaan mennä kokeilemaan tuota uintia omassa rauhassa joku päivä, kun tuolla tunnilla väkisinkin kiirehti ja hätiköi, ettei takana tuleva hermostuisi. Olen kyllä hirmutyytyväinen, että menin vaikka jännitin ihan pirusti, että nauraako ne siellä mulle tai jotain. Joo, jännitän ihan törkeästi aina kaikkea uutta, oli se sitten kuinka hölmöä tahansa.

Jotain mun uintihistorian puutteesta kertoo myös se, että jouduin ostamaan uimapuvun noita kahta tuntia varten. Mulla on ollut sellainen viimeksi 10 vuotta sitten. Voin kertoa, että oli tuskallinen shoppailukokemus, kun ei ollut jotenkin yhtään hajua siitä, millaista uimapukua mun pitäis olla hakemassa. Myös uimalasit ostin viime hetkellä ja onneksin niin tein, sillä ilman niitä olisi kyllä ollut hankalaa, kun koko ajan uitiin naama vedessä. Tuossa kuva mun uudesta uikkarista :) Vähän pinkkiä pitää olla ;)

 

Toiseksi, minä nyt sitten menin ja ilmoittauduin Paavo Nurmi puolimaratonille!!!! Huiiiiii!!!!!! Harjoittelu ei todellakaan ole ollut sitä luokkaa mitä olisi pitänyt olla, että juoksu sujuisi hyvin, mutta otin nyt tavoitteekseni vain juosta sen läpi ilman aikapaineita. Pisin lenkkini ikinä tähän mennessä on tosiaan se 14km, että heh... Aika jännää... Onneksi siellä on ne maratoonaritkin, eli en ainakaan jää yksin radalle juoksemaan vaikka olisin kuinka hidas :) Huomenna lenkille ennen töitä, että ehtii muistua mieleen vielä että mitäs se juoksu oikein onkaan. (apuaapuaapua!!!! paniikkiiii!!!) Mutta jotenkin niin hienoa, että teen tämän ihan vain itselleni. Kukaan ei juokse kanssani. Vain minä ja asfaltti (ja pari muuta kanssajuoksijaa tietty ;) ).

Kirotut tarjoukset

Ei ole fiilis ihan korkeimmillaan. Uskokaa tai älkää, mutta mulla ei ole varaa edes ostaa mansikoita tai kirsikoita torilta vaikka mieli tekisi. Elän tän kuun ihan hirmutiukalla budjetilla. Niiden sijaan ostin sitten rasian Toffifeetä, joka oli tarjouksessa vain euron. Järkevä valinta? -No ei tietenkään ollut, mutta on hirveän raskasta pysyä ruodussa kun tuloksia ei näy. Tai näkyy, mutta niin pieniä ja niin hitaasti, että hermo menee ja turhautuu. Tänäänkin on kaunis ilma, mutta olen jotenkin apealla tuulella enkä saa itseäni penkistä ylös ja ulkoilemaan, tai siis urheilemaan. Ulos taidan mennä kaverin kanssa; kai puistoon istumaan, ehkä jopa jäätelölle. Ehkä raitis ilma vähän edes nostaisi mielialaa. Luulen, että eniten kyllä vaikuttaa mieleen nyt tuo rahatilanne. Kesäksi kun tekisi mieli vähän uusia garderoopiakin, mutta kun ei niin ei. Täytyy vaan malttaa heinäkuuhun, jolloin tilanteen vähän pitäis kääntyä nousuun lomarahojen myötä. Ehkä menen vielä illalla juoksemaankin enkä hanki itselleni entistä pahempaa mieltä mussuttamalla koko iltaa jotain kotisohvalla.

Mittailuja

26.3. ottamani mitat löytyvät tuolta Minä-välilehdestä ja kopioin ne nyt tähänkin vertailun helpottamiseksi. Otin tänään uudet mitat, vaikka aamupaino näytti taas vaihteeksi sitä 59,9. Enköhän mä ole jotain lihaksia itselleni kehittänyt noilla juoksulenkeillä ja power-tunneilla, kun painosta huolimatta pari senttiä on paikoin lähtenyt.

vyötärö (2cm navan yltä): 78  76
lantio (pepun kohdalta): 94  96
vasen reisi: 55  55,5
oikea       : 54,5  55
vasen haba levossa: 29  28
oikea                     : 28  -
rinnan alta: 76  74,5

Hassua tuossa on tietenkin se, että reidet ja lantio näyttävät vaan levinneen... Lantion kohdalla epäilen kyllä, että olen mitannut sen jostain eri kohdasta (seliseli :). Noh, mene ja tiedä. Muuten suunta on oikea.

Eilen olin reipas ja kävin vielä 9 tunnin työpäivän jälkeen juoksemassa intervalleja läheisellä pururadalla. Ajatuksena oli viettää lenkillä nyt edes se puoli tuntia, mutta yli tunnin lenkiksi se taas kumminkin venähti ;) Pitäisi opetella juoksemaan niitä lyhyitäkin lenkkejä. Eikä muuten ottanut yhtään päähän, että raahasin puhelimen mukaan, jotta sports tracker olisi piirtänyt mun reitin ja mitannut sen, ja kun pääsin kotiin tracker ystäväni olikin mitannut matkaa kokonaiset 0 kilometriä!!! Voi kiitos. Ja mä vielä mielestäni katsoin, että se lähti raksuttamaan aikaa lähteissäni. Höh :( No, onneksi oli kello ees mukana, niin ajan sain ylös.

Hieno viikko:)

Takana hyvä viikko :)

Ma 4/6: Power 55min

Ti: 1h 13min juoksua, 11km, ~600ckal + jammailua ulkoilmakonsertissa ja myöhemmin baarissa

Ke: -

To: Cardio Step Interval 55min + Shape 15min

Pe: -

La: 1h 36min juoksua, 14km, 774ckal

Su: -

Alkaa oikeasti tuntua siltä, että mussa on sitä poweria ja että mä jaksan kyllä ihan mitä vain. Kunto siis kasvaa! Painokin on tullut hurjat 200 grammaa alaspäin :) En ole vieläkään ilmoittautunut puolimaralle, mutta lauantaina kävin tosiaan kokeilemassa kuinka pitkälle juoksu kantaa. Ehkä juoksin liian kovaa jossain välissä, mutta tuo 14 kilsaa oli tälllä kertaa aika maximi. Viimeiset 20 minuuttia rasitti aika pahasti varsinkin lonkan koukistajia. Netin (ei aina niin luotettavat) keskustelupalstat väittävät, että jos jaksaa juosta 10 kilsaa, jaksaa kyllä puolimaratonin. Onko näin??? Ihan hyvin kai voisin mennä kokeilemaan. Eihän minulla ole mitään aikatavoitettakaan, paitsi ehkä joku 10 km aikaan perustuva mielessä väijyvä numero... Elikä menen.. En mene.. Menen.. En sittenkään... Menenhän... aaaaarggghhh!!!

Today's weather forecast proudly presents: "No Rain"

Johtuen alkuviikon laiskottelusta ja loppuviikon asteen oikeutetummasta (pitkän työpäivän jälkeen) nysväilystä, viime viikon liikunnat näyttävät juurikin näin säälittäviltä:

Ma 28/5: -
Ti: -
Ke: -
To: 1h 4min juoksua, 542 ckal, ~10 km
Pe: Power 55min
La: -
Su: -

Eilen olin taas Powerissa. Sinne on jotenkin niin helppo mennä. Voi olla varma siitä, mitä on tulossa. Tällä kertaa haastoin itseni rintalihasbiisissä ja nostin painoja 7 kilosta + tanko 10 kiloon + tanko ja huhhuh, että tuntu raskaalta. Viimisessä sarjassa oli pakko jättää pari nostoa väliin, ettei tanko tipu mun naamalle tms. Olin vielä ajatellut, että ehkä vois mennä tunnin jälkeen hetkeks crossailemaan, mut olin ihan puhki ja loppu et oli kyllä pakko jättää väliin (ainakin vielä tällä kertaa).

Onneks sateet on nyt kadonneet ja voinkin tästä lähteä aamulenkille ystäväni kanssa :) Saa nähdä kumpi vie kumpaa ;)

Mussa on sittenki taistelutahtoa

Hah! Revin itseni juoksulenkille eilen ja puhelimen sovellusohjelma, Sports tracker tallensi lukemiksi aika lailla samoja kuin Naisten kympiltäkin. Kesto 1h 4min ja matka n. 10 kilsaa :) Kaloreita kului kuitenkin parisataa (!!) vähemmän enkä ottanut mitään loppuspurtteja, eli tuon infon perusteella jo voisi sanoa, että pystyisin kyllä sen kympin juoksemaan jonkun verran nopeamminkin. Naisten kympillä vaan aina jänskättää sen verran, etten uskalla lähteä tarpeeksi nopealla vauhdilla heti alusta asti. 

Paavo Nurmi puolikkaalle osallistuminen on edelleen pohdinta-asteella. Se päälle 10 kilsaa kun on pisin lenkki edelleen, mitä olen tänä keväänä juossut. Miten sitä jaksaisi kiskoa siihen vielä puolet lisää?? Ensi viikolla, jos on jossain välissä sellainen tarpeeksi levännyt olo, voisi testata kuinka pitkän lenkin oikeasti jaksaa juosta. Siitä voisi saada vähän vinkkiä voimien ja kunnon riittävyydestä. Suunnitelma B olisi juosta tuo puolikas vasta Ruissalojuoksuissa syyskuussa, mutta en millään jaksaisi odottaa sinne asti :) Tosin voisihan siinä välissä juosta vaikka toinen kymppi jossain... 

Tänä aamuna olin Powerissa rääkkäämässä lihaksia. Täytyy sanoa, että "Kiitos, ihana ohjaaja, kun jaksoit muistuttaa, ettei pidä kuunnella sitä ääntä pään sisällä joka käskee lopettamaan. Poweria kyllä löytyy loppuun asti!" Välillä tekee niin mieli luovuttaa, mutta sitten kun tajuaa tuollaisen pienen asian, sitä vetää loppuun sisulla ja jälkeenpäin hymyilyttää :). Hartiabiisi on mulle aina ihan tappoa, mutta tänään jostain syystä sekään ei tuntunut ihan niin pahalta.

Eilen illalla teki taas hirveesti mieli jotain herkkuja, mutta onneks kaapissa ei yksinkertaisesti ollut mitään :) No mutta aina mä jotain keksin, joten join lasin punaviiniä ja sillä se makeanhimo lähtikin. En nyt väitä, että tuo olisi jotenkin suositeltava vaihtoehto, mutta parempi kuin moni muu ja jonkun tutkimuksen mukaan lasi viiniä päivässähän on jopa suositeltavaa x)

Consistency - The missing key to success?

Vähän myöhässä tulee, mutta tässä viime viikon liikkumiset:

Ma 21/5: 1h 18min juoksua matalilla sykkeillä, 10,84 km, 650 kcal

Ti: 30min + 30min kävelyä

Ke: Power 55min + normaalia fyysisempi työpäivä

To: -

Pe: juoksun ja kävelyn sekalainen vuorottelu yhteensä 50min

La: kävelyä Korkeasaaressa :)

Su: Naisten 10! 1h 4min juoksua, 710 ckal (max 204, avg 177) + 100m uintia

Voisinpa sanoa, että tästä viikosta on tulossa yhtä reipas, mutta toisin on. Koko alkuviikkona en ole tehnyt yhtään mitään muuta kuin käynyt töissä, eikä kyse ole siitä ettenkö olisi ehtinyt. Maanantain antaisin vielä anteeksi, koska olin todella väsynyt tuon sunnuntain jälkeen, mutta ti ja ke olikin sitten pelkkää veltostelua 'for no reason'. Eilen illalla päätin herkutella parilla lasilla punkkua, manchego-juustolla, chorizo-makkaralla ja piel de sapo -melonilla. Juusto oli kyllä hyvää, samoin meloni, mutta viini oli aivan liian vahvaa tai täyteläistä minun makuuni ja chorizo ei maistunut millekään. Muutenkin tuntui, että kiskoin niitä napaan kuin leipää, eikä sillä olisi ollut mitään väliä mitä olisin siinä syönyt. Olisi ollut myös kiva jakaa tuollaiset herkut jonkun kanssa, mutta minäpä asustelen ja vietän iltojani täällä ihan yksin, niin se siitä sitten... Ensi kerralla valitsen jotain järkevämpää.

Olin päättänyt, että nyt alan oikeasti rajoittaa tuota vaa-alla ramppaamista max 2 kertaan per viikko ja koska käväisin siinä jo maanantaina, niin tänään voisin jättää sen väliin. Sitä paitsi, kannattaako edes mennä mieltään pahoittamaan noiden iltasyömisten jälkeen?! Noh, kaikesta huolimatta menin kuitenkin vaa-alle tänä aamuna ;) x) Olen parantumaton. Ja olisittepa nähneet ilmeeni, kun luku oli vihdoinkin sen 59,9, joka se oli tätä blogia aloittaessanikin! Sen jälkeiset about puoltoista kuukautta se onkin kieppunut siellä yli 60 kilossa. Voi kunpa suunta nyt olisi alaspäin ihan tosissaan...

Kympin tunnelmia

Ihan mahtava viikonloppu takana! Perjantaina lähdin Espooseen siskon luokse, käytiin jumalaisen maittavalla ricottasalamiartisokkaparmesaanipizzalla italialaisessa ravintolassa Helsingissä ja siitä siskolle katsomaan Prinsessa-leffaa. Lauantaipäivästä muutama tunti meni Korkeasaaressa pyöriessä. Ihana paikka, mutta valitettavasti lämpimän päivän vuoksi esimerkiksi kissalaakson kisuista näkyi lähinnä vaan hiukan selkäkarvaa, kun ne makoilivat varjossa piilossa. Pitää mennä uudemman kerran joskus vaikka syksyllä, kun eläimet on vähän virkeämpiä.

On niin kuuuuma...

hui, hanhi! ;)

Illalla meillä oli viisustudio, jonka äärellä syötiin 300 gramman pihvit, grillattua ananasta ja avocadosalaattia. Oliko vähän hyvää, mutta ei välttämättä fiksuin tankkaus seuraavan päivän kymppiä ajatellen... Miksi oli pakko ahmia se koko pihvi yhtään säästelemättä??!! 

Mut siis: Hyvä Ruotsi!!! Ei siellä kyllä kukaan muu ois voinutkaan voittaa. Se oli ehdottomasti ehjin, kaunein ja paras esitys koko kisoissa. Tykkään :) Olin myös Viron pojan puolella ja Kuula-kappale kipusikin kymmenen kärkeen, kunhan päästiin loppupuolen maiden äänestystuloksiin. 

Ennen...

Sunnuntain juoksuun olen oikein tyytyväinen :) En ollut vielä ehtinyt kovasti juoksennella tässä keväällä, joten siihen nähden ihan hyvä tulos. Aikani oli oman sykemittarin mukaan 1h 4min ja se oli noin viiden minuutin parannus viime vuodesta. Kaloreita kului 710, maximisyke 204 (loppukiri) ja keskisyke 177. Jälkeenpäin ajatellen ensimmäiset viisi kilsaa olisi uskaltanut juosta kovempaakin, mutta mulla ei oikein ollut mitään käsitystä kuinka kovaa jaksaisin juosta, kun olen nyt juossut vain hitaita peruskestävyyslenkkejä matalilla sykkeillä. Siinä viiden-kuuden kilsan paikkeilla alkoi kuitenkin askel lentää ja päätin, että nyt alitetaan ainakin viime vuoden aika jos ei muuta. Rannan läheisyydessä kulkeva hiekkatie oli yhtä hirveä juosta kuin aiempinakin vuosina; hiekka pöllyää, aurinko paahtaa ja askel on raskas. Loppusuoran juoksin niin kovaa kuin kengistä lähti välittämättä siitä, että sykkeet huiteli taivaissa. En tiedä, mistä ne voimat siihen oikein löytyi :) Maaliin tulon jälkeen saatu eineskanapastasalaatti ei varmaan missään muussa tilanteessa voisi maistua paremmalta (inhoan eineksiä). Juoksun ja jälkipiknikin jälkeen käytiin vielä uimassa sata metriä stadikalla (kun ilmaiseksi pääsi)  ja sitten thaimaalaisravintolan kautta siskolle ja illalla junalla taas Turkuseen ihan koomassa.

...ja jälkeen (oli pakko sensuroida - ehkä karsein ilmestys ikinä ;)

Tänäänkin vielä on olleet aika väsyneet tunnelmat, ei varmaankaan pelkästään juoksun vaan kaiken sen auringossa oleilun takia myös.

Tuloksia metsästämässä

Höh, 

tylsää tässä on se, että olen nyt vajaa kolme viikkoa pysynyt mielestäni kaidalla tiellä; liikkunut (entiseen verrattuna) paljon ja syönyt terveellisesti, MUTTA paino ei suostu tulemaan alas 60 tuolta puolen eikä sentitkään huvene. Tänä aamuna vaaka näytti 60,1, joka on jo suuri saavutus, kun se vielä viime viikon tiistaina oli 60,6. Ajattelin sitten ottaa uudet mitat, jos mittanauha olisi armollisempi. Mitä vielä! Se ketale lisäsi blogin alussa ottamiini mittoihin kaikkiin suurinpiirtein sentin. Äh ja murrr :(

Kiloklubin mukaan syön (tai ainakin edellispäivänä söin) ihan suositusten mukaan ja kalorivajettakin tuli liikunnasta. Homma taitaa nyt vaan olla se, että kun minähän olen normaalipainoinen, niin ei tästä kiristetä kuin liikkumalla ihan joka päivä. Tai kai nyt yksi lepopäivä sallittaneen, mutta muuten. Se ei vaan ole niin helppoa ihmiselle, joka kovin helposti jää kotisohvalle satoi tai paistoi. Ehkä jopa edellisen päivän lenkki tai jumppailut tuntuu kropassa ja ei nyt oikein viitsi sitten taas rasittaa itseään. Tiiättekö; se on asenneongelma se ja siitä on päästävä eroon!

Kohti Naisten kymppiä

Oon kyllä superahkera päivittäjä x) ...oops!
Tässä siis viime viikon urheilut:

Ma 14/5: -

Ti: 1h juoksua (438 kcal)

Ke: Zumba 55min

To: 25min pyöräilyä + Cardio Step Interval 55min + 25min pyöräilyä (519 kcal)

Pe: -

La: (clubitanssailua)

Su: -

Viime viikonloppu meni tosiaan kotipaikkakunnalla. Askarreltiin ystävän hääkutsuja ja juhlittiin toisen synttäreitä. Oli kakkutarjoilua pariin otteeseen, mutta onneks juomapuoli jäi aika vähiin ja baarissa tuli tanssittua ahkerasti :)

Tällä viikolla olen jo juossut kevään pisimmän lenkin, vajaat 11 kilsaa! Olen iloinen:) Vauhti oli hyvin rauhallinen, mutta tarkoitus olikin juosta vaan matkaa eikä keskittyä nopeuteen. Eilen oltiin kaverin kanssa rehkimässä Powerissa ja voin kertoa, että aamuenergioilla tehty kestävyyspunttijumppa on aika 'heavy stuff'. Siitäkin huolimatta tein ehkä ekaa kertaa hauissarjan ihan kokonaan jättämättä yhtään toistoa väliin :) 'Baby steps', mutta edistystä kuitenkin :) Ja vitsit, että powerin jälkeen on aina sellanen "Ai että mä oon tosi sporttinen mimmi" -olo, hahahhahahahh :D Joopajoo...

Perjantaina lähdenkin kohti Espoota siskon luokse ja sunnuntaina juostaan sitten Naisten 10!!! Ilmat kuulemma jatkuu sinne asti yhtä kauniina ja kesäisinä, eli lämmin lenkki odotettavissa. En tiedä vielä laitanko naisten kymppi -paidan päälleni vai äidin ostaman uuden hihattoman juoksutopin... Hmm.... Tuo valkoinen ei oikein ole minun värini nimittäin, joten kallistun ihqun pinkin juoksutopin puoleen ;) Mahtavaa Naisten kymppiä kaikille muillekin sille osallistuville!!! :)

Back on track:)

Motivaatio on edelleen pysynyt hyppysissä ja olo on heti paljon parempi kun alkaa tuntea, että kroppakin herää henkiin niin sanotusti. Sellainen löysä olo on ihan hirveä. Vatsa pullottaa tuossa kuin irrallisena osana, eikä siihen ole mitään tuntumaa. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, pääsin siitä tunteesta pois ja viime viikolla liikuttiin seuraavasti:

Ma 7/5: 10min juoksua + 50min kävelyä + 15min juoksua

Ti: Cardio Step Interval 55min

Ke: 20min kävelyä + 10min+20min+20min juoksua

To: 45min kävelyä

Pe: Power 55min

La: -

Su: 1h 15min kävelyä

Olen tyytyväinen :) Päätin, että silloin kun ei yhtään innosta urheilut, menen edes kävelylle. Pitkä kävely kuitenkin sekin kuluttaa kaloreita ja polttaa rasvaa ja on niin paljon parempi kuin sisällä, koneen ääressä istuminen. Kaikki aktiivisuus on kotiin päin ja sen kyllä huomaa hyvässä olossa!

Kaapeistakaan ei löydy tällä hetkellä muita herkkuja kuin pari Dr. Oetkerin Chock intense vanukasta, joita en laske kovin pahaksi. Ovat vain siltä varalta, että tulee olo etten kerta kaikkiaan voi elää ilman suklaata ;) Ostin myös pakasteena pensasmustikoita rahkan joukkoon - pelkkää luksusta, nam! :)

Tulin hetki sitten zumbasta ja olo on hyvin raukea. Luulin, että se olis sellainen kevyt aamun aloitus, mutta hikoilinkin kuin pieni possu ja sain hirveän päänsäryn, että se siitä kevyestä. Mutta kivaa oli :)

Mennään metsään!

Aa... Mitäs tuossa edellisessä viestissä lukikaan: "En osta herkkuja kotiin..." Ööh, miksi mun pakastimessa sitten on jäätelö??? :D No niin, olen taas tainnut tehdä ostoksia itseltäni salaa. Mikähän ajatusvirhe siinäkin on tullut? Eilen söin siis jäätelön, samoin edellispäivänä ja vielä olis pakkasessa yksi. 

MUTTA, olen myös vihdoin saanut kiinni motivaatiosta :) Maanantaina olin kävelyllä ystäväni kanssa, joka oli toipumassa flunssasta, ja juoksin tapaamispaikalle ja takaisin. Tiistaina olin Cardio Step Intervallissa (lihaskuntoa ja steppilautajumppaa), jonka jälkeen olin totaalisen poikki ja kaikkeni antanut. Eilen ajattelin ensin vain mennä kävelylle palautumaan CSI:sta, kunnes päätinkin olla päästämättä itseeni liian helpolla ja puin juoksureleet päälleni. Reitti vei asfalttitietä pitkin pururadalle, jossa sain mahtavan idean lähteä seuraamaan polkua, joka vei pois radalta kohti kallioita ja metsän siimestä. Pitkän matkaa sain loikkia kallioilla ja ihailla samalla maisemia, kunnes eksyin reitiltä ja tajusin että nyt ei ole kyllä mitään hajua, missä suunnassa koti on... Seikkailin sitten tovin risteilevillä metsäpoluilla etsien sitä pururataa ja siinä tuli kyllä ylimääräiset 10-15 minuuttia lisää lenkkiin ennen kuin löysin etsimäni, heheh :) Onneksi edes pururata on vanha tuttu, joten sille päästyäni, tiesin kyllä heti missä mennään. No joo, pientä seikkailumieltä hei :) Eikä se metsä kovin suuri ole. Mulla on vaan tavallista huonompi suuntavaisto.

Suosittelen kyllä metsässä juoksemista kaikille, varsinkin jos motivaatio on heikoissa kantimissa! Oli se vaan niin kiva hyppiä ja loikkia siellä kallioilla, tasapainoilla ja väistellä juuria sun muita (paitsi että olin ihan varma koko ajan, että siel on käärmeitä, jaiks!). Tuntu myös kuin ois ollut 30 astetta lämmintä!!! Lenkkiasuna mulla oli tekninen lyhythihainen ja capritrikoot. Kesä kesä, tule jo!:)

Tänään on lepopäivä, koska oon melkein koko päivän töissä ja rehkinyt alkuviikon jo ihan tarpeeksi. Jos jotain, niin illalla vois vielä mennä kävelylle. Katsotaan...

Motivaation herättelyä

Ohops, en sitten tainnut ottaa itteeni niskasta kiinni niin kuin viimeksi lupasin. Motivaatio on todella ollut kadoksissa, enkä siksi ole tännekään kirjoitellut. Tein päätöksen, että vapun jälkeen otan taas rajummat keinot käyttöön, kun ei tästä näytä muuten tulevan mitään. Meinaa sitä, että yritän vähentää hiilareita enkä muutenkaan osta mitään herkkuja kotiin. Jos niitä on tarjolla muualla tms., niin ei se maailma siihen kaadu, mutta kunhan en tuo kotiin, etenkään suklaata. Ja en siis ajatellut varsinaisesti karpata, vähennän vain minimiin riisin, pastan ja leivän popsimisen. Syynä tähän se, että viimeksi kun niin tein, siitä oli oikeasti minulle hyötyä. Tarkoitan, että näkyi kropassa ;) Muun muassa aamupuuron syön edelleen ja pitää vähän katsoa, mitä tuo tekee jaksamiselle lenkkipoluilla ja jumpissa. Sen mukaan mennään.

Aloitin nyt liikunnat siltä pohjalta, että teen sitä mikä tuntuu hyvältä juuri nyt. Eilen ja tänään olen käynyt ihan pelkästään kävelylenkillä, koska ei huvittanut tippaakaan juosta. Yllättävää, sillä olen aina ollut nimenomaan kävelyvastainen... Nyt olen oikein nauttinut noista parista lenkistä auringonpaisteessa ammentaen iloa pienistä, kauniista hetkistä joen rantaa reippaillen. Illalla olisi tarkoitus mennä vielä ehkä Cardio Step Intervalliin.

Alavireiset tunnelmat

Vettä sataa, taivas on harmaa ja mielen maisema on vähän samanlainen. Viime viestissä mainitsemani powerin jälkeen en ole jalallani astunut salimaailmaan. Muutamalla lenkillä olen sentään käynyt. On ollut niin paljon häppeninkiä, aamuisin seminaarin kirjoittelua ja töissä iltavuoroa, etten ole päässyt salille. Siis ihan tosissaan. Tätä ei voi laittaa edes selittelyn piikkiin. Lenkille olisin kyllä ehtinyt vaikka aamuisin, mutta jalat kipeytyi viimelenkeistä niin, ettei ole yhtään huvittanut vetää lenkkareita jalkaan :( Tossuissa oli kuukauden palautusmahdollisuuskin, mutta se meni just umpeen, eli toivoa sopii että jalkojen kipuilu johtuu vaan tottumattomuudesta tai jostain eikä ole pysyvä olotila...

Pahoittelen, että nyt ei tule mitään kovin inspiroivaa ja positiivista tekstiä, kun on vähän huono fiilis. Olin eilen ulkona ja siinä illan mahdollista asukokonaisuutta valitessa näin aika järkyttäviä ilmestyksiä peilissä. Eräskin hame, joka mulla oli risteilyllä marraskuussa (sellanen tosi vartalonmyötäinen hame, joka tulee korkeelle vyötärölle) meni kyllä päälle, mut järkyt selkäläskit puristu näkyviin, yäks! Mä en vaan tajua, mitä on tapahtunut. Oonko mä oikeesti huomaamattani syönyt viime aikoina niin paljon, että yhtäkkiä oon tälleen lihonnut?! Varmaan sitten niin. Tosin mitä väliä sillä on, mistä se kaikki on tullut, koska nyt oikeesti otan itteeni niskasta kiinni ja muutan tapani ja muotoni! Sykemittarissakin on vihdoin uusi patteri ;)

"No more 'what ifs'!!!"

Lohdutusliikuntaa

Pääsiäisen jäljiltä palailtu pikkuhiljaa arkeen. Vanhempien luona ollessa tuli taas syötyä tuplasti se määrä, mitä täällä kotosalla yleensä: lammasta, pashaa, jäätelöä, kakkua, suklaata, viiniä... Silti olen hirmuylpeä itsestäni, että olin raahannut juoksukamppeet mukanani ja kävin kerran aamulenkillä ja kerran pitkällä (1h5min) lenkillä. Aikaisemmin olisin vain tyytynyt makoilemaan sohvalla ja syömään sitä suklaata. 

Paino ei ole sattuneista syistä liikahtanut (ainakaan alaspäin), joten jätän mokoman mainitsematta ja yritän keskittyä siihen, että purkaisin harmitukseni liikuntaan ja hakisin sitä voimaannutavaa tunnetta iltapalarahkasta enkä suklaalevystä. Eilenkin pysyin kuin pysyinkin 'kaidalla polulla', vaikka eräs miesjuttu sai mielen aika matalaksi ja normaalisti olisin lohduttanut itseäni jollain herkulla. Onneksi kaveri oli jo aiemmin pyytänyt power-tunnille kanssaan ja sinne siis suunnistin. Ketutti niin paljon, että ajattelin että niillä agressioilla voin lisätä vähän painoja tankoon kyykyissä, rintalihaksissa ja ojentajissa ;) ja kyllähän mä jaksoin, vaikka vähän jouduinkin irvistelemään :) Go me!!!

Pitkäperjantai

Kuuumaaaa!!!! Miks täällä pidetään vieläkin patterit päällä?! Hei haloo, vaiks koko aamun pyryttikin lunta, niin nyt on silti kevät ja lämmin. Mulla on tässä kämpässä ympärivuotinen tropiikki: talvisin patterit paahtaa täysillä ja kesäisin muuten vaan, kun tämä talo ei vain hengitä. Vois vaikka biksuissa hillua koko vuoden...

Noh, se siitä. Nyt on pitkäperjantai, mikä tarkoittaa vapaapäivää mulle, eli aikaa tehdä ihan mitä lystää. Olen siis tiskannut, pyykännyt, tehnyt ruokaa ja käynyt lenkillä. Joo, tiedän - vähän viihteellisemminkin vois vapaansa viettää, mutta lähden huomenna suoraan töistä vanhempien luokse pääsiäisen viettoon. Siellä vierähtääkin muutama päivä ja ois aika ikävä palata sotkuiseen, homeiseen kämppään. Lenkistä kaks kolmasosaa meni oikein hienosti ja kevyesti. Tein jopa lyhyitä nopeampia pyrähdyksiä välissä, kun energiaa tuntui riittävän. Sitten kuitenkin sen viimisen kolmanneksen kohdalla voimat tuntuivat loppuvan täysin ja oli kyllä todella raskasta ja itsensä tsemppaamisen takana, että yleensä jaksoin juosta loppuun asti. Tiedän, ettei siinä mitään pahaa olisi, mutta minähän en kävele juoksun välissä, jos kerran juoksemaan olen lähtenyt. Paitsi, jos oikeasti sattuu johonkin tms. 

Jälkimmäinen PT-tapaaminen meni vähän paremmissa fiiliksissä kuin edellinen. Ehkä siksi, ettei mulla ollut enää mitään odotuksia, ei minkäänlaisia. Vedin sitten hänen treeninsä täysillä ja se kyllä oikeasti tuntui! Että kyllä varmasti ammattitaitoa on ja hän varmasti piiskaisi kovempiin suorituksiin kuin mitä minä itse itseäni, mutta eihän mulla nyt todellakaan ole varaa moiseen palveluun. Käyn neljästi viikossa töissä ja siinä kaikki mun tulot, ainakin siihen asti kun gradu on valmis ja saan (toivottavasti) jonkun toisen kokopäiväisen työn. Nyt ei pysty enempään, jos meinaan joskus valmistua... Jo se, että päätin liittyä salijäseneksi on pois jostain, mutta uskon että se tekee minut iloisemmaksi kuin mikään uusi vaate (sellaiseen ne "ylimääräiset" rahat kuitenkin menisi). Tilasin juuri H&M:ltä parit urheiluliivit ja juoksushortsit ja tajusin laittaneeni tässä viime aikoina vaan tosi paljon rahaa liikuntaan ja urheiluvaatteisiin, enkä ole yhtään ajatellut ettei mulla ole mitään normaaleja vaatteita!! :) hahahaha...

Ihanan rentouttavia pääsiäispyhiä kaikille! :)

Salimörkö

Eilen oli eka "ilmainen" PT-tapaaminen. Hmm... Noh, mulla oli sellainen käsitys, että se näyttäis mulle, miten laitteet toimii jne. - Väärä oletus. Se näytti mulle muutaman liikkeen ilman laitteita, kyseli jotain tavoitteista ja käytti loppuajan PT-palvelun mainostamiseen. Aika turha juttu kokonaisuudessaan ja tällä kivalla asennoitumisella varustettuna tapaan samaisen tyypin vielä huomennakin...

Tämä tarkoittaa vain sitä, että nyt joudun menemään joku kerta yksin salille palloilemaan ja tutustumaan laitteisiin yksi kerrallaan kuin joku eksynyt lammas taikka päätön karitsa. Ärsyttävää, kun siitä salista on kehittynyt iso mörkö mulle ja nyt vain on pakko päästä yli peloistaan ja ottaa härkää sarvista. Niin kai ne kaikki muutkin on aikanaan tehneet... Äsh, en varmaan osaa edes juoksumattoa käyttää :( ja siellä on niitä laitteita joku miljoona erilaista! Noh, kai se on sitä kasvamista ihmisenä, että uskaltaa...

Vähän tuli parempi mieli tuon tapaamisen jälkeen kumminkin, kun jäin vielä zumbaan ja shape-tunnille sen jälkeen. Zumbakin oli mulle (uskokaa tai älkää) oikeestaan uus tuttavuus ja ihan positiivinen kokemus. Hiki tuli, koska tein kyllä ihan täysillä, vaikka olinkin vähän hukassa askelkuvioissa ja hymyilytti monessa kohtaa. Hymyn herkisti epäilemättä miesvetäjä, jonka lantionliikkeitä oli jotenkin huvittava seurata ja olihan sillä muutenkin aika hyvä meininki. 

Tänään taitaakin olla vapaapäivä liikunnasta. Ehkä kävelyllä voisi käydä, jos jotain. Herätessä oli ihanan hoikistunut olo ja vatsalihakset on kipeinä :) Toivottavasti ensi viikolla olisi taas jo lämpimämmät ilmat, niin juoksemaan lähtökin tapahtuis ilman pakottamista...

 Loppuun vielä Eva Wahlströmin voitonriemuinen Euroopan mestarin tuuletuskuva :) Eva on niin hot ja erittäin inspiroiva menestyjä :D

Maanantain ajatuksia

Viime viikolla ei tosiaan saavutettu juuri mitään tuloksia (aamupainokin 100g enemmän kuin viikko sitten), mutta tällä viikolla tapahtuu! Huomenna menen tutustumaan kuntosaliin, hih :) Tänään mahdollisesti illalla lenkille. Harmittaa vaan, kun kerrankin otin perjantain lenkille sykemittarin mukaan ja sepä lakkasi näyttämästä sykkeitä 40 minuutin jälkeen. Patterit lopussa... Joo, onhan siinä ollut se joku symboli jo jonkun aikaa, mutta olen täysin ignoorannut sen. Noh, siihen asti kun ne sykkeet näkyivät (mikäli pitivät paikkansa), niin ihmeen alhaalla pysyivät. Minä kun luulin, ettei juoksukunto olisi niin hyvä vielä, mutta tässä talvella tehdyt kotireenit ynnä muut pienet kirmailut on kuitenkin kai jollain lailla ylläpitäneet kuntoa. Perjantaina juoksin siis 55 minuuttia ja ihan hyvinhän se meni :) Vähän kyllä jalat sattuu lenkillä, mikä johtuu varmaan noista uusista tossuista. Mahtaakohan olla totuttelukysymys vai eivätkö tossut sovi mulle? Mistäs senkin sitten tietää... Pitäisköhän juosta joku lenkki vanhoilla tossuilla välillä, että jalat sais levätä tai jotain..?

Jokapäiväinen ja etenkin -iltainen herkkujen naamaan ahtaminen on vihdoinkin vähän hellittänyt. Eilen en ehtinyt ajatella ruokaa, kun väsäsin taikataikinasta pari pääsiäistipua ja pupun ja siinähän vierähti kivasti puolisentoista tuntia :D Joku päivä pitäis vielä maalata ne. Pitäis melkein olla aina jotain tekemistä edes käsillä sillonkin kun katsoo telkkaria, kun muuten on pakko mennä vähän väliä availemaan sitä jääkaapin ovea. Enkä ole vielä keksinyt terveellistä naposteltavaa esim. leffan kanssa. Viinirypäleet melkein aina homehtuu ennen kuin niitä huvittaa syödä eikä vihannekset ja dippikään ole oikein mun juttu.

Vielä hetki vaikeassa välitilassa

Jottei blogi heti kuulostaisi liian siirappisen positiiviselta ja siltä, että kaiken takana olisi joku täydellinen onnistujatyyppi, niin pakkohan se oli pitää tämä muutaman päivän täysin liikunnaton paussi. Olen myös lahjakkaasti tuhonnut puolitoista suklaalevyä kaapista näinä päivinä. En väitä ettenkö olisi ehtinyt lenkille, sillä ainahan sinne ehtii, mikäli oikeasti niin haluaa. Aamulenkit vain eivät ole mun juttu (ainakaan toistaiseksi) ja kymmenen aikaan illalla on niin kylmä ja pimeä, että (vähän liiankin) mukavuudenhaluisena jään mieluummin kotiin odottelemaan lämpimiä kesäiltoja ;)

Siinä pieni avautuminen :) 

Mutta ennen kuin vajoan täysin tekemättömään tilaan ja masennun, niin huomenna pelastan tilanteen ja lähden vihdoinkin taas lenkille!:) Jeeee!!! Sunnuntaista alkaakin se salijäsenyys ja ensi viikoksi on sovittuna ne pari ilmaista PT-tapaamista, jotka siihen sisältyy. Vähän jänskättää, ku oon oikeesti ihan totaaliamatööri saliasiassa ja tästähän alkaa tavallaan ihan uusi sivu mun elämässä, hihii :) Toivottavasti pian tulee se vaihe, kun rahka houkuttelee enemmän kuin suklaa. Tuleeko sellaista??!

Tervetuloa teille nopeille, jotka ootte jo käyneet lukasemassa mun juttuja! :)

The first day of the rest of my life, right?

On ihana ihana kevät, asfaltti on paljastunut lumen ja jään alta, mieli on virkeä ja olo energinen ja hassun positiivinen :) Tästä se alkaa! Nimittäin kunnon tsemppaus kohti:
 

• huhtikuusta starttaavaa salijäsenyyttä - kuntosaliin tutustumista + ryhmäliikuntaa,
• toukokuun lopun Naisten kymppiä,
• kesäkuun lopussa juostavaa Paavo Nurmi puolimaratonia,
• parempia, terveellisempiä, maistuvia aterioita,
• kiinteämpää kroppaa, hyvää kuntoa ja ryhdikkäämpää olemusta sekä
• tyytyväisyyttä itseen ja omaan elämään :). 

Toivottavasti tämä blogi osaltaan auttaisi minua pysymään niin sanotusti kaidalla tiellä ja saavuttamaan tavoitteeni. Varaslähdön otin tuossa 12. päivä alkaen, eli pari viikkoa olen ehtinyt käydä muutamilla ryhmäliikuntatunneilla ja yhteensä neljällä juoksulenkillä. Viides lenkki olisi vuorossa tänään, kunhan pyykkikone antaa mulle luvan lähteä ;) Taivaskin on taas sininen ja aurinko paistaa, ainakin osittain ja vasta pari lenkkiä nähneet juoksukengät odottelevat eteisessä.