Alavireiset tunnelmat

Vettä sataa, taivas on harmaa ja mielen maisema on vähän samanlainen. Viime viestissä mainitsemani powerin jälkeen en ole jalallani astunut salimaailmaan. Muutamalla lenkillä olen sentään käynyt. On ollut niin paljon häppeninkiä, aamuisin seminaarin kirjoittelua ja töissä iltavuoroa, etten ole päässyt salille. Siis ihan tosissaan. Tätä ei voi laittaa edes selittelyn piikkiin. Lenkille olisin kyllä ehtinyt vaikka aamuisin, mutta jalat kipeytyi viimelenkeistä niin, ettei ole yhtään huvittanut vetää lenkkareita jalkaan :( Tossuissa oli kuukauden palautusmahdollisuuskin, mutta se meni just umpeen, eli toivoa sopii että jalkojen kipuilu johtuu vaan tottumattomuudesta tai jostain eikä ole pysyvä olotila...

Pahoittelen, että nyt ei tule mitään kovin inspiroivaa ja positiivista tekstiä, kun on vähän huono fiilis. Olin eilen ulkona ja siinä illan mahdollista asukokonaisuutta valitessa näin aika järkyttäviä ilmestyksiä peilissä. Eräskin hame, joka mulla oli risteilyllä marraskuussa (sellanen tosi vartalonmyötäinen hame, joka tulee korkeelle vyötärölle) meni kyllä päälle, mut järkyt selkäläskit puristu näkyviin, yäks! Mä en vaan tajua, mitä on tapahtunut. Oonko mä oikeesti huomaamattani syönyt viime aikoina niin paljon, että yhtäkkiä oon tälleen lihonnut?! Varmaan sitten niin. Tosin mitä väliä sillä on, mistä se kaikki on tullut, koska nyt oikeesti otan itteeni niskasta kiinni ja muutan tapani ja muotoni! Sykemittarissakin on vihdoin uusi patteri ;)

"No more 'what ifs'!!!"

Lohdutusliikuntaa

Pääsiäisen jäljiltä palailtu pikkuhiljaa arkeen. Vanhempien luona ollessa tuli taas syötyä tuplasti se määrä, mitä täällä kotosalla yleensä: lammasta, pashaa, jäätelöä, kakkua, suklaata, viiniä... Silti olen hirmuylpeä itsestäni, että olin raahannut juoksukamppeet mukanani ja kävin kerran aamulenkillä ja kerran pitkällä (1h5min) lenkillä. Aikaisemmin olisin vain tyytynyt makoilemaan sohvalla ja syömään sitä suklaata. 

Paino ei ole sattuneista syistä liikahtanut (ainakaan alaspäin), joten jätän mokoman mainitsematta ja yritän keskittyä siihen, että purkaisin harmitukseni liikuntaan ja hakisin sitä voimaannutavaa tunnetta iltapalarahkasta enkä suklaalevystä. Eilenkin pysyin kuin pysyinkin 'kaidalla polulla', vaikka eräs miesjuttu sai mielen aika matalaksi ja normaalisti olisin lohduttanut itseäni jollain herkulla. Onneksi kaveri oli jo aiemmin pyytänyt power-tunnille kanssaan ja sinne siis suunnistin. Ketutti niin paljon, että ajattelin että niillä agressioilla voin lisätä vähän painoja tankoon kyykyissä, rintalihaksissa ja ojentajissa ;) ja kyllähän mä jaksoin, vaikka vähän jouduinkin irvistelemään :) Go me!!!

Pitkäperjantai

Kuuumaaaa!!!! Miks täällä pidetään vieläkin patterit päällä?! Hei haloo, vaiks koko aamun pyryttikin lunta, niin nyt on silti kevät ja lämmin. Mulla on tässä kämpässä ympärivuotinen tropiikki: talvisin patterit paahtaa täysillä ja kesäisin muuten vaan, kun tämä talo ei vain hengitä. Vois vaikka biksuissa hillua koko vuoden...

Noh, se siitä. Nyt on pitkäperjantai, mikä tarkoittaa vapaapäivää mulle, eli aikaa tehdä ihan mitä lystää. Olen siis tiskannut, pyykännyt, tehnyt ruokaa ja käynyt lenkillä. Joo, tiedän - vähän viihteellisemminkin vois vapaansa viettää, mutta lähden huomenna suoraan töistä vanhempien luokse pääsiäisen viettoon. Siellä vierähtääkin muutama päivä ja ois aika ikävä palata sotkuiseen, homeiseen kämppään. Lenkistä kaks kolmasosaa meni oikein hienosti ja kevyesti. Tein jopa lyhyitä nopeampia pyrähdyksiä välissä, kun energiaa tuntui riittävän. Sitten kuitenkin sen viimisen kolmanneksen kohdalla voimat tuntuivat loppuvan täysin ja oli kyllä todella raskasta ja itsensä tsemppaamisen takana, että yleensä jaksoin juosta loppuun asti. Tiedän, ettei siinä mitään pahaa olisi, mutta minähän en kävele juoksun välissä, jos kerran juoksemaan olen lähtenyt. Paitsi, jos oikeasti sattuu johonkin tms. 

Jälkimmäinen PT-tapaaminen meni vähän paremmissa fiiliksissä kuin edellinen. Ehkä siksi, ettei mulla ollut enää mitään odotuksia, ei minkäänlaisia. Vedin sitten hänen treeninsä täysillä ja se kyllä oikeasti tuntui! Että kyllä varmasti ammattitaitoa on ja hän varmasti piiskaisi kovempiin suorituksiin kuin mitä minä itse itseäni, mutta eihän mulla nyt todellakaan ole varaa moiseen palveluun. Käyn neljästi viikossa töissä ja siinä kaikki mun tulot, ainakin siihen asti kun gradu on valmis ja saan (toivottavasti) jonkun toisen kokopäiväisen työn. Nyt ei pysty enempään, jos meinaan joskus valmistua... Jo se, että päätin liittyä salijäseneksi on pois jostain, mutta uskon että se tekee minut iloisemmaksi kuin mikään uusi vaate (sellaiseen ne "ylimääräiset" rahat kuitenkin menisi). Tilasin juuri H&M:ltä parit urheiluliivit ja juoksushortsit ja tajusin laittaneeni tässä viime aikoina vaan tosi paljon rahaa liikuntaan ja urheiluvaatteisiin, enkä ole yhtään ajatellut ettei mulla ole mitään normaaleja vaatteita!! :) hahahaha...

Ihanan rentouttavia pääsiäispyhiä kaikille! :)

Salimörkö

Eilen oli eka "ilmainen" PT-tapaaminen. Hmm... Noh, mulla oli sellainen käsitys, että se näyttäis mulle, miten laitteet toimii jne. - Väärä oletus. Se näytti mulle muutaman liikkeen ilman laitteita, kyseli jotain tavoitteista ja käytti loppuajan PT-palvelun mainostamiseen. Aika turha juttu kokonaisuudessaan ja tällä kivalla asennoitumisella varustettuna tapaan samaisen tyypin vielä huomennakin...

Tämä tarkoittaa vain sitä, että nyt joudun menemään joku kerta yksin salille palloilemaan ja tutustumaan laitteisiin yksi kerrallaan kuin joku eksynyt lammas taikka päätön karitsa. Ärsyttävää, kun siitä salista on kehittynyt iso mörkö mulle ja nyt vain on pakko päästä yli peloistaan ja ottaa härkää sarvista. Niin kai ne kaikki muutkin on aikanaan tehneet... Äsh, en varmaan osaa edes juoksumattoa käyttää :( ja siellä on niitä laitteita joku miljoona erilaista! Noh, kai se on sitä kasvamista ihmisenä, että uskaltaa...

Vähän tuli parempi mieli tuon tapaamisen jälkeen kumminkin, kun jäin vielä zumbaan ja shape-tunnille sen jälkeen. Zumbakin oli mulle (uskokaa tai älkää) oikeestaan uus tuttavuus ja ihan positiivinen kokemus. Hiki tuli, koska tein kyllä ihan täysillä, vaikka olinkin vähän hukassa askelkuvioissa ja hymyilytti monessa kohtaa. Hymyn herkisti epäilemättä miesvetäjä, jonka lantionliikkeitä oli jotenkin huvittava seurata ja olihan sillä muutenkin aika hyvä meininki. 

Tänään taitaakin olla vapaapäivä liikunnasta. Ehkä kävelyllä voisi käydä, jos jotain. Herätessä oli ihanan hoikistunut olo ja vatsalihakset on kipeinä :) Toivottavasti ensi viikolla olisi taas jo lämpimämmät ilmat, niin juoksemaan lähtökin tapahtuis ilman pakottamista...

 Loppuun vielä Eva Wahlströmin voitonriemuinen Euroopan mestarin tuuletuskuva :) Eva on niin hot ja erittäin inspiroiva menestyjä :D

Maanantain ajatuksia

Viime viikolla ei tosiaan saavutettu juuri mitään tuloksia (aamupainokin 100g enemmän kuin viikko sitten), mutta tällä viikolla tapahtuu! Huomenna menen tutustumaan kuntosaliin, hih :) Tänään mahdollisesti illalla lenkille. Harmittaa vaan, kun kerrankin otin perjantain lenkille sykemittarin mukaan ja sepä lakkasi näyttämästä sykkeitä 40 minuutin jälkeen. Patterit lopussa... Joo, onhan siinä ollut se joku symboli jo jonkun aikaa, mutta olen täysin ignoorannut sen. Noh, siihen asti kun ne sykkeet näkyivät (mikäli pitivät paikkansa), niin ihmeen alhaalla pysyivät. Minä kun luulin, ettei juoksukunto olisi niin hyvä vielä, mutta tässä talvella tehdyt kotireenit ynnä muut pienet kirmailut on kuitenkin kai jollain lailla ylläpitäneet kuntoa. Perjantaina juoksin siis 55 minuuttia ja ihan hyvinhän se meni :) Vähän kyllä jalat sattuu lenkillä, mikä johtuu varmaan noista uusista tossuista. Mahtaakohan olla totuttelukysymys vai eivätkö tossut sovi mulle? Mistäs senkin sitten tietää... Pitäisköhän juosta joku lenkki vanhoilla tossuilla välillä, että jalat sais levätä tai jotain..?

Jokapäiväinen ja etenkin -iltainen herkkujen naamaan ahtaminen on vihdoinkin vähän hellittänyt. Eilen en ehtinyt ajatella ruokaa, kun väsäsin taikataikinasta pari pääsiäistipua ja pupun ja siinähän vierähti kivasti puolisentoista tuntia :D Joku päivä pitäis vielä maalata ne. Pitäis melkein olla aina jotain tekemistä edes käsillä sillonkin kun katsoo telkkaria, kun muuten on pakko mennä vähän väliä availemaan sitä jääkaapin ovea. Enkä ole vielä keksinyt terveellistä naposteltavaa esim. leffan kanssa. Viinirypäleet melkein aina homehtuu ennen kuin niitä huvittaa syödä eikä vihannekset ja dippikään ole oikein mun juttu.