Pakollinen paussi

Ylläri pylläri, täällä ollaan toipilaana. Sehän on melkein säännönmukaista, että juuri kun löytää hyvän vireen ja motivaation liikkumiseen, iskee joku tylsä flunssa. Tai joku oksuflunssa tämä on ilman sitä oksua. Huono olo ja kuume oli koko eilisen päivän. Aamupalan lisäksi tuli syötyä joku 20g pringlesejä, mehujää ja pari pikku gefilusta (kaikki tämä lääkärin määräyksestä). Ei mikään ihme, että tänäänkään ei juuri energiaa ole, mutta pikkuhiljaa uskaltaa syödä enemmän.

Kiltisti olen kyllä liikkunut: juossut ja saleillut. Kävin jopa ensimmäistä kertaa elämässäni aivan yksin kuntosalilla. Elämän pieniä saavutuksia ;) Siis tottakai noilla ryhmäliikuntatunneilla olen käynyt vaikka kuinka ja paljon, mutta salille olen aina tarvinnut jonkun "oppaan" tai henkisen turvan. Nyt on jo kaksi kertaa yksin salilla takanapäin. En ole kuollut häpeään, vaikka tekemiseni siellä on pienoista sillisalaattia. Teen niitä lihasryhmiä, kuin sillä hetkellä sattuu huvittamaan ja riippuen myös siitä, mitkä laitteet on vapaina. Olen yrittäny myös totuttautua juoksumatolla juoksemiseen ja lisännyt aikaa matolla asteittain. En edelleenkään oikein pidä siitä erilaisesta askeltuntumasta ja aika yksitoikkoista on muutenkin... Pitäisi myös ostaa sisäjuoksukengät sitä varten, jos meinaa pidempiä matkoja juosta, kun nyt olen juossut noilla fitnesskengillä ja pelkään, että rikon jalkani niillä. Ei hyvä.

Äh, pakko jättää tähän ja liimautua taas sohvaan loppupäiväksi :(

It's becoming realistic

Harjoittelu sujuu ok, mutta alan kerätä itselleni paniikkia muita blogeja lukiessa. Olen bongannut kohtalotovereita, jotka myös treenaavat juuri Tukholmaan ja siellä kommentoidaan muun muassa, että ollaan 'viime metreillä' tai maraton on 'nurkan takana' ja suurin piirtein jo pitäisi juosta 20 kilsan lenkkejä maratonvauhtia tai jotakin sellaista. En nyt mene ihan takuuseen, lukiko siellä juuri noin. Olen liian paniikissa muistaakseni. 

Ehkä viikko sitten posti toi mukanaan tällaisen paidan:

Toisaalta tekisi mieli pitää sitä treenatessa aina tilaisuuden tullen, toisaalta taas EN KEHTAA!!! Apua, minäkö muka maratonkunnossa???!! Minäkö kuvittelen oikeasti juoksevani sen??? *hengenahdistusta*

Faktahan on, että tässä on vielä yli neljä kuukautta aikaa treenata ja kerryttää kilometrejä. Toinen fakta on se, että talven aikana pisin juoksemani lenkki on 12 kilometriä ja ymmärrän, että se on kovin vähän mutta kuitenkin se oli minulle sillä hetkellä todella pitkä. Kuka tietää, mitä tästä tulee, mutta en varmasti lakkaa yrittämästä.

Tällä viikolla olen juossut sen 12 km lenkin ja tänään vähän mäkijuoksua lähipururadalla. Olin ajatellut mennä salille juoksemaan, mutta ilma oli niin hieno, että ei kyllä voinut vaan siirtyä sisätiloista sisätiloihin. Aurinko valitettavasti oli jo laskemassa, kun minä pääsin ovesta ulos mutta ulkoilma teki kyllä gutaa :) Aamu oli siis alkanut sohvan kokoamisella ja siinä menikin yllättävän kauan aikaa ja energiaa...ja hermot meni myös samalla muutamaan kertaan.

Kuvamateriaalia lenkiltä:

"The mäki" näyttää vaatimattomammalta kuin mitä se oikeasti oli, eikä edes näy tässä kokonaisuudessaan. Yli minuutin tuota taivalsin ylös.

 

Alkukankeutta

Ei hemmetti, osittain mennään taistelijafiiliksissä ja osittain taas "Ei enää! Mä oon niin rikki" -fiiliksissä. On tää nyt aika hurja alkurykäys siihen tilanteeseen peilaten, mistä lähdin vuoden vaihteessa taas liikkeelle: 22.12.-5.1. ei yhtään mitään liikuntaa ja nyt viimiset viis päivää sisältää YHDEN liikunnattoman päivän ja silloinkin oli se kävely kumminkin. 

Eilen kaveri houkutteli mut Elixian cyckling (30min) + power (30min) -yhdistelmätunnille. Ensimmäinen ajatus oli lähinnä: "Voi itku, mä inhoon pyöräilyä", mutta yllättäen se pyöräilyosuus olikin vielä ihan ok. Powerin ajan taas olin ihan kuin jossain muussa (ikävässä) maailmassa; jätin liikkeitä väliin ja oksetti. Tais olla vähän shokkiherätystä kropalle : ) Tänään tietty kaikki lihakset, etenkin rinta- totaalijumissa. 

Kaivoin netin syövereistä Helsinki city maratonin neljän tunnin harjoitusohjelman ja pidän sitä nyt jonkinlaisena ohjenuoranani tässä. Muuten olen ihan hukassa. Hienoa, että tänään jo teki mieli jäädä kotiin töistä ja eilisestä rääkistä väsyneenä, mutta puhuin itseni ympäri. Jos alan lipsua heti ekasta viikosta, niin miten käy ohjelman???!!! Vedin siis suosiolla päivän vauhtileikittelylenkin läpi, vaikkakin hammasta purren ja nälkä mahassa kurnien. 

Ei kukaan sanonutkaan, että tästä tulisi helppoa.

Let's get winterised!

Ah, lenkkikausi jälleen avattu pienen tauon jälkeen!

Pistin pienen omaisuuden lämpimämpiin juoksureleisiin ja kävin niitä ulkoiluttamassa eilen. Oon jo pari vuotta halunnut paksumman takin ja housut, mutta en ole ollut valmis sijoittamaan niihin. Nyt oli sitten pienoinen pakko, jos kerran meinaan talvellakin juosta. Housut on makeet asicsin wind stopper -trikoot ja takki ihan eri paria, eli pro touch fluid. Hmm... en huomannut kysellä myyjältä yhtään mitään noiden ominaisuuksista tai mistään, joten arpapelillä mennään. Trikoot ilmeisesti pysäyttää tuulen x) :) ... No joo, mutta eilen 5 asteen pakkasella ne ei kyllä ihan pysäyttäneet pakkasta. Reidet meinaan paleli jonnin verran. Pitää kumminkin laittaa ainakin reisien pituudelta niiden alle jotain. Takki sen sijaan oli just hyvä, mutta se onkin kai joku hiihtotakki oikeesti, hahah. Mitähän ihmiset pitää kaulassaan..? Mulla oli ohut huivi, mutta leuka meinasi jäätyä : / On tää talvi haastavaa.

Aina ei voi voittaa, niin en saanut tänne kuvaa vaatteista, mutta toivottavasti linkki toimii. Elikäs klikkaa takki ja housut.

Tein vain 40 minuutin lenkin, kun oli pakko aloittaa kevyesti. Oli myös aika hauska juosta tuolla, kun olen juuri muuttanut ja lenkkireitit on vähän arvailujen varassa. Ennen lenkkiä oli lisäksi hirveetä säätämistä puhelimen kanssa, kun hommasin vastikään spotify premiumin ja päätin sitten juuri ennen lähtöä alkaa latailla sitä puhelimeeni. Oli jo siinä vaiheessa sen verran kova hinku juoksemaan, etten jaksanut alkaa arvailla, miten saan lisäksi sports trackerin toimimaan puhelimessa samaan aikaan. (En ole aina ihan se vajan terävin työkalu, mitä tulee tekniikkaan...) No, ens kerralla sitten... Pitäähän mun tietää, kuinka pitkiä lenkkejä juoksen, jos meinaan keräillä kilometrejä maratonharjoittelussa.

Yksi lenkki oli se ensimmäinen askel. Tänään jopa kävelin töihin. Siihen meni 40 minuuttia. Yleensä menen bussilla, mutta nyt myöhästyin siitä ja päätin sitten reippailla odottelun sijaan. Hyvä päätös :) Salillakin pitäisi viikoittain käydä ja ruokavalio saada kuntoon. Tänään katselin töissä osittain kateellisenakin, osittain huvittuneena, kun huomattavan suuren osan asiakkaista ostoksissa seikkaili rahkat, salaatit, raejuustot, kananmunat ja ananakset muun muassa. Itsellä lähtee käyntiin vähän hitaammin kuin yhdellä rykäisyllä uuden vuoden ryhtiliike. Tänään ostin vihdoin kaikkea terveellistä, mutta edelleenkään en ole päässyt eroon tästä iltanapostelusta. Ehkä liikunta on apu siihenkin :)

Antoisaa ja innostavaa vuoden alkua kaikille!!!!

Come back

Juu, ohops, pidin sitten kahden-kolmen kuukauden kirjoittelutauon tässä. Anteeksi. En kylläkään lopettanut juoksemista siihen. Kirjoitusintoa ei vain löytynyt. 

Joulun alla juoksut kyllä jäivät ja pahasti. En ole nyt tainnut juosta kuukauteen :( Ei ole oikein varusteita pakkaskeleille ja aikakin oli hyvin rajallinen töiden kiiresesongin vuoksi. Kaipa silti sitä aikaa jostain kiristäisi, jos olisi ihan oikea juoksija, mutta minä en taida olla saavuttanut sitä tasoa (läheskään) vielä.

Nyt se motivaatio pitäisi kyllä löytää, sillä isäni ilmoitti meidät molemmat Tukholman maratonille kesäkuussa!!!! Ou nous :D Niin että siinä yksi uuden vuoden lupaukseni: juosta kunnialla läpi maraton.

Pakkovaihtelua

Nyt on aika iso harmitus päällänsä :( En tiedä, mitä tuli tehtyä väärin tuossa viime viikon urheiluissa, mutta niistä seurauksena on oikea etureisi ollut aika tosi kipeä ja vähän tuntuu myös sääressä. En ole siis päässyt käymään ollenkaan juoksemassa, vaikka mieli tekisi. Parilla kävelylenkillä kävin ja oikeastaan niilläkin kipu tuntui, ainakin loppumatkasta. Eilen, luonteeni vastaisesti, olinkin pyörälenkillä Hirvensalossa. Pakko oli harrastaa vähän pehmeämpää liikuntaa. Kotiin nyt ei millään voinut jäädä. Ja ihan tehokkaalta tuokin tuntui, vaikka mulla on aina ollut joku ihme ajatus, ettei pyöräily rasita. Kyllä kymmenen kilsan jälkeen alkoi jo väsymys tuntua, eikä sitä helpottanut se, että alkoi sataa kissoja ja koiria kaatamalla suoraan niskaan. Hetkestä teki vielä hauskemman se, etten ollut yhtään varma olenko polkemassa kotiin päin vai yhä vain kauemmas kotoa, hahah... Mun suuntavaisto on ihan olematon, mutta tällä kertaa (onneksi!) poljin sattumalta ison ympyrän ja saavuin takaisin tuloreitille.

Pakollinen pysähdys bussipysäkillä, kun satoi niin paljon että sattui.

Ah, Suomen kesä :)

Painokin hilautunut 58-alkuisiin lukemiin, tosin todistettavasti käy vielä 59:ssäkin välillä. Toivottavasti kaikki ei ole menettämääni lihasmassaa... 

Voi kun toi jalka nyt lakkais oireilemasta, kun ois hirvee into juosta ja mietin jo osallistumista syyskuun Ruisrääkkiin puolikkaalle tai ensi vuoden kesäkuun Tukholman maratonille (!!!!????).

Puolikkaan jälkeisissä tunnelmissa

Pahoitteluni, etten ole saanut aikaiseksi päivitellä tänne. Joskus on vaan aikoja, jolloin ei millään saa blogia avatuksi ja kirjoittaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja tahmealta. Nyt tuli kuitenkin vihdoin sellainen hetki aamuvuoron jälkeen, ettei ole paljon muuta kuin aikaa. Olisihan tuolla toki tiskit odottomassa tiskaajaansa ynnä muuta keskeneräistä puhdetta, mutta niihin ei huvita tarttua kyllä yhtään.

Onhan tuosta jo aikaa, mutta haluan kuitenkin vähän käydä läpi, miten se puolimaraton nyt sitten menikään. Aluksihan en asettanut itselleni mitään aikatavoitetta, mutta pikku hiljaa alkoi kilpailunälkä kasvaa ja jotenkin kympin aikaani peilatin kehitin tavoitteeksi alittaa ainakin kahden ja puolen tunnin rajan. Valitettavasti olin tapahtumassa ihan yksin ilman kannustusjoukkoja tai juoksukaveria ja siksipä tunnelma ei juuri noussut hirveää jännitystä lukuun ottamatta. Sää oli kuitenkin mitä mainioin; pilvistä, välillä tihkutti, mutta t-paidalla tarkeni oikein hyvin. 

Jättäydyin jonnekin porukan puoliväliin ennen lähtöviivaa, mutta silti lähdössä vauhti yllätti. Olin ladannut i-podiin rauhallisempaa musiikkia alkuun, mutten siltikään osannut himmailla vaan piti mennä muiden mukana itselleni liian kovaa vauhtia heti alkuun. Mielestäni menin kovaa, mutta silti porukka ohitteli koko ajan oikealta ja vasemmalta. Viiden kilsan kohdilla sain itse alkaa ohitella, joten kaipa joku muukin oli aloittanut vähän turhan kovaa. Muuten matkan aikana vauhti oli kohdillaan ja rytmi pysyi koko ajan hyvänä ja ohittelin tasaisesti aina pari ihmistä kerrallaan silloin tällöin. Juoksu ei kuitenkaan jotenkin tuntunut kovin mukavalta oikein missään vaiheessa. Kai se sitten johtui vauhdista; kilpailuvauhti, eikä perus rauhallinen jolkottelu, jota olen tottunut harrastamaan. Kun reitti tuli takaisin kaupunkiin, satama-alueelle, ajattelin, että nyt kun ollaan jo keskustan puolella voinkin alkaa vetää asteen kovempaa. Viimeiset pari kolme kilsaa juoksinkin aika hurjaa vauhtia. Taisi olla viimeinen kilometri jotain 4,55 min.

Olihan se hieno tunne ylittää maaliviiva, kun oli saavuttanut jotakin itselle tärkeää. Kyyneleet tuli silmiin ja leuka vähän väpätti, kun kai siinä jokin jännitys/stressi/mikälie laukeaa kovan suorituksen jälkeen. Vähän kyllä nauratti siinä, että tarvi nyt itkemään sentään ruveta, hahah :D Niin, lopullinen aika oli siis 2h 18 min!!! Juu, eihän tuolla minnekään kärkeen päästä, mutta ensimmäiseksi puolikkaaksi minusta ihan hyvin, varsinkin kun harjoittelu oli mitä oli. Tästä on hyvä sitten lähteä parantamaan! :)

Pari viikkoa ennen puolikasta en "ehtinyt" salille, viikkoa ennen en enää uskaltanut riskeerata mun jaksamista ja nyt yhtäkkiä tajusin, etten ole yli kuukauteen käynyt jumpissa!!! Onneksi olen sentään juossut, niin jossain kuosissa ollaan ja aerobinen kunto voi hyvin. Edellispäivän power pitkän tauon jälkeen viimeistään näytti, miten äkkiä lihaskunto katoaa. Koko tunti oli yhtä tuskaa. Mikään sarja ei tuntunut edes jossain määrin hyvältä. Askelkyykytkin, ja tavalliset kyykyt jotka aina oon tehnyt ihan täysillä jäi nyt vähän niinkuin puoliväliin ja silti tänään oon ollut ihan totaalisen kipeenä joka puolelta ja hyvä kun pääsen istumaan! Voi surku! :( Mahdollisesti huomenna ja ylihuomenna menen vielä salille ja sitten pistän salin kuukaudeksi tauolle, kun mulla alkaa loma ja tuun reissamaan siellä täällä enkä kuitenkaan ehdi salille, niin turha pistää rahaa hukkaan. Se vaan, että pitäis sitä lihaskuntoa silti pitää jotenkin yllä...

Huhhuh, hirvee maratonpostaus! Lähden nyt lenkille tästä häiritsemästä ;) Heippa!