Okei, totta on, että olen taas ollut aikas hiljaa jonkin aikaa ja se yleensä tarkoittaa, että huonosti menee. Noh, ei se ihan vääräkään olettamus ole, sillä viime viikon liikuntasaldoja ei kannata tänne edes kirjata. Siihen kun sisältyi kokonaiset yksi juoksulenkki ja vähän pyöräilyä. Olo on kuitenkin loistava!!! ja liikuntojen sarallakin on tapahtunut kaikenlaista :)
Ensinnäkin, eilen ja tänään olen ollut 1h+1h uimatekniikkatunneilla Samppalinnan maauimalassa. Olen koko pienen ikäni ollut vedessä lähinnä tosi innokas sukeltelija, syystä että minkäänlainen normaali uinti ei oikein ole sujunut. Uinti ei ole ollut kovin kivaa, koska surkean tekniikkani vuoksi en ole pysynyt muiden tahdissa, haukkonut vettä ja väsynyt vaan siinä räpiköidessä. Nyt vihdoin sain asian korjauksen alulleen, kun bongasin netistä tuon aikuisten tekniikkaklinikan ja sain tutustua paremmin rintauinnin saloihin. En vieläkään voi sanoa uivani sujuvasti, helposti tai kauniisti, mutta muutos entiseen on todella huomattava! Nyt pitäisi vaan mennä kokeilemaan tuota uintia omassa rauhassa joku päivä, kun tuolla tunnilla väkisinkin kiirehti ja hätiköi, ettei takana tuleva hermostuisi. Olen kyllä hirmutyytyväinen, että menin vaikka jännitin ihan pirusti, että nauraako ne siellä mulle tai jotain. Joo, jännitän ihan törkeästi aina kaikkea uutta, oli se sitten kuinka hölmöä tahansa.
Jotain mun uintihistorian puutteesta kertoo myös se, että jouduin ostamaan uimapuvun noita kahta tuntia varten. Mulla on ollut sellainen viimeksi 10 vuotta sitten. Voin kertoa, että oli tuskallinen shoppailukokemus, kun ei ollut jotenkin yhtään hajua siitä, millaista uimapukua mun pitäis olla hakemassa. Myös uimalasit ostin viime hetkellä ja onneksin niin tein, sillä ilman niitä olisi kyllä ollut hankalaa, kun koko ajan uitiin naama vedessä. Tuossa kuva mun uudesta uikkarista :) Vähän pinkkiä pitää olla ;)
Toiseksi, minä nyt sitten menin ja ilmoittauduin Paavo Nurmi puolimaratonille!!!! Huiiiiii!!!!!! Harjoittelu ei todellakaan ole ollut sitä luokkaa mitä olisi pitänyt olla, että juoksu sujuisi hyvin, mutta otin nyt tavoitteekseni vain juosta sen läpi ilman aikapaineita. Pisin lenkkini ikinä tähän mennessä on tosiaan se 14km, että heh... Aika jännää... Onneksi siellä on ne maratoonaritkin, eli en ainakaan jää yksin radalle juoksemaan vaikka olisin kuinka hidas :) Huomenna lenkille ennen töitä, että ehtii muistua mieleen vielä että mitäs se juoksu oikein onkaan. (apuaapuaapua!!!! paniikkiiii!!!) Mutta jotenkin niin hienoa, että teen tämän ihan vain itselleni. Kukaan ei juokse kanssani. Vain minä ja asfaltti (ja pari muuta kanssajuoksijaa tietty ;) ).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti