Kympin tunnelmia

Ihan mahtava viikonloppu takana! Perjantaina lähdin Espooseen siskon luokse, käytiin jumalaisen maittavalla ricottasalamiartisokkaparmesaanipizzalla italialaisessa ravintolassa Helsingissä ja siitä siskolle katsomaan Prinsessa-leffaa. Lauantaipäivästä muutama tunti meni Korkeasaaressa pyöriessä. Ihana paikka, mutta valitettavasti lämpimän päivän vuoksi esimerkiksi kissalaakson kisuista näkyi lähinnä vaan hiukan selkäkarvaa, kun ne makoilivat varjossa piilossa. Pitää mennä uudemman kerran joskus vaikka syksyllä, kun eläimet on vähän virkeämpiä.

On niin kuuuuma...

hui, hanhi! ;)

Illalla meillä oli viisustudio, jonka äärellä syötiin 300 gramman pihvit, grillattua ananasta ja avocadosalaattia. Oliko vähän hyvää, mutta ei välttämättä fiksuin tankkaus seuraavan päivän kymppiä ajatellen... Miksi oli pakko ahmia se koko pihvi yhtään säästelemättä??!! 

Mut siis: Hyvä Ruotsi!!! Ei siellä kyllä kukaan muu ois voinutkaan voittaa. Se oli ehdottomasti ehjin, kaunein ja paras esitys koko kisoissa. Tykkään :) Olin myös Viron pojan puolella ja Kuula-kappale kipusikin kymmenen kärkeen, kunhan päästiin loppupuolen maiden äänestystuloksiin. 

Ennen...

Sunnuntain juoksuun olen oikein tyytyväinen :) En ollut vielä ehtinyt kovasti juoksennella tässä keväällä, joten siihen nähden ihan hyvä tulos. Aikani oli oman sykemittarin mukaan 1h 4min ja se oli noin viiden minuutin parannus viime vuodesta. Kaloreita kului 710, maximisyke 204 (loppukiri) ja keskisyke 177. Jälkeenpäin ajatellen ensimmäiset viisi kilsaa olisi uskaltanut juosta kovempaakin, mutta mulla ei oikein ollut mitään käsitystä kuinka kovaa jaksaisin juosta, kun olen nyt juossut vain hitaita peruskestävyyslenkkejä matalilla sykkeillä. Siinä viiden-kuuden kilsan paikkeilla alkoi kuitenkin askel lentää ja päätin, että nyt alitetaan ainakin viime vuoden aika jos ei muuta. Rannan läheisyydessä kulkeva hiekkatie oli yhtä hirveä juosta kuin aiempinakin vuosina; hiekka pöllyää, aurinko paahtaa ja askel on raskas. Loppusuoran juoksin niin kovaa kuin kengistä lähti välittämättä siitä, että sykkeet huiteli taivaissa. En tiedä, mistä ne voimat siihen oikein löytyi :) Maaliin tulon jälkeen saatu eineskanapastasalaatti ei varmaan missään muussa tilanteessa voisi maistua paremmalta (inhoan eineksiä). Juoksun ja jälkipiknikin jälkeen käytiin vielä uimassa sata metriä stadikalla (kun ilmaiseksi pääsi)  ja sitten thaimaalaisravintolan kautta siskolle ja illalla junalla taas Turkuseen ihan koomassa.

...ja jälkeen (oli pakko sensuroida - ehkä karsein ilmestys ikinä ;)

Tänäänkin vielä on olleet aika väsyneet tunnelmat, ei varmaankaan pelkästään juoksun vaan kaiken sen auringossa oleilun takia myös.